 Nimi: Lucifer Sukupuoli: Uros Laji: Koirasusi Ikä: 7½ vuotta Lauma: Befalas Lucifer painoi sekin päänsä, risti kaulassa tuntui äkkiä raskaammalta kuin koskaan. Se itki suu raollaan, kyynelten valuessa kuononvartta pitkin kylmälle kivelle. Nivyva oli kuollut. Nep oli kuollut. MISSÄ oli Jumala, kun Häntä olisi eniten tarvittu? Millä oikeudella Hän antoi maailman riistää kaikkein rakkaimmat Luciferilta? Koskaan aikaisemmin uros ei ollut epäillyt Jumalan olemassaoloa, eikä se oikeastaan osannut epäillä nytkään. Koirasusi tunsi puhdasta raivoa jumalaansa kohtaan. Aina ennen se oli kyennyt vain rakastamaan. "Miksi sinä teet tämän kaiken minulle?" Lucifer kysyi katkerana, katseensa harmaata taivasta kohti kohottaen, sanansa juuri tälle ylemmälle voimalle osoittaen. Se horjui hieman taaksepäin kalliolla. "Millä oikeudella sinä tuhoat minun elämäni?" Nyt uros jo huusi, ääni täynnä vihaa ja katkeruutta. Enää se ei pysynyt pystyssäkään, vaan horjantaen koirasusi vajosi istumaan. Eivätkö Haelin sokeus ja Denderan kuurous ja puhumattomuus riittäneet? Ei Nepin kuolema? Ei se, ettei Lucifer ollut koskaan saanut tuntea isäänsä? Nyt siltä vietiin siskokin. Ellei pentuja olisi ollut, ei Luciferilla olisi ollut enää mitään. |
ULKOISESTI
>>Profiilikuva<<
Lucifer on sekoitus belgianpaimenkoiraa ja jotain muuta koiraa sekä puoliksi susi. Se on suurikokoinen ja melko lailla massiivinen otus, vaikkei nyt miksikään taistelijaksi olekaan syntynyt. Suuresta koostaan huolimatta koirasusi ei missään nimessä ole lihava tai mitenkään raskas, vaan hoikka ja sopusuhtainen eläin. Sirot korvat, tuuhea häntä ja pitkä kuono kielivät belgisuvusta.
Myös turkkia Luciferilta löytyy varsin runsain mitoin. Sen karva on väriltään kiiltävän mustaa, eikä se takkuunnu kovinkaan helposti. Väriä elämään tuovat oranssit merkit, joita löytyy eri puolilta sen kehoa. Alaleuassa keikkuu oranssi leukaparta. Luciferin silmät ovat väriltään oranssinruskeat. Uroksen vanhetessa sen turkki on alkanut hiljalleen harmaantua. Hopeanharmaita karvoja löytää paitsi sen kuonolta, myös otsalta ja silmien lähimaastosta.
Vaikkei Lucifer erityisemmin koruista välitäkään, se kantaa mukanaan kahta tummunutta hopeakorua. Sen vasemmassa korvassa killuu ristin muotoinen koru. Kaulassaan koirasusi puolestaan kanniskelee suurta ristiä paksussa metalliketjussa.
SISÄISESTI
Lucifer on ystävällinen ja rauhallinen uros. Se on sosiaalinen ja pyrkii käyttäytymään miellyttävästi tilanteessa kuin tilanteessa. Uros pysyttelee mieluiten viileän etäisenä ja pidättäytyväisenä. Alkuun yleensä kovin kaunopuheinen koirasusi voikin tuntua melko pinnalliselta tuttavuudelta, mutta kun hymynaamaisen tummaturkkiin tutustuu paremmin, alkaa sen käyttäytymismallejakin ymmärtää.
Koirasudelle on opetettu, että kaikille tulee olla ystävällinen ja koettaa ratkoa asiat puhumalla, mikäli vain mahdollista. Vaikka Lucifer onkin hillityn rauhallinen, siltä löytyy kuitenkin huumorintajua aivan riittämiin. Se nauttiikin mukavasta ja sopivan puheliaasta seurasta, jonka seurassa pääsee keskustelemaan avoimesti. Myös pitkät saalistusretket ja toiminta ovat Luciferin mieleen. Se ystävystyy helposti ja onkin ystävänä mitä luotettavin. Läheisimpiään se ei jättäisi koskaan pulaan, ja auttaa mieluusti tuntemattomiakin huolimatta siitä, onko kyseessä lahkolainen, mahdollisesti murhaaja tai jotain muuta sellaista. ” Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sopiikin Luciferin elämänohjeeksi kuin nyrkki silmään.
Uros on itse opiskellut hieman lääkintää, ja se osaa puhdistaa ja sitoa haavoja melko hyvin. Se on saanut vähän opetusta myös yrttikasvien saralla, ja osaa käyttää kaikkein yksinkertaisimpia yrttejä mm. kivun lievittämiseen ja tulehdusten poistamiseen. Lucifer on monta kertaa paikkaillut ja parannellut milloin ketäkin, ja suorastaan nauttii hommasta. Siitä on ihanaa olla avuksi.
Vaikkei Lucifer mieluusti vihamiehiä hankikaan, se on pitkävihainen, jos katsoo käytöksensä olevan oikeutettua. Jos sitä tai sen perhettä kerran uhkaa, ei Luciferin päätä ole kovin helppo saada kääntymään. Se puolustaa epäröimättä jälkikasvua ja rakkaimpiaan, eikä epäröi tappaa tai vahingoittaa vihollistaan tarpeen vaatiessa. Taistelua Lucifer ei kuitenkaan sinällään pidä minään ratkaisuna, mutta joskus miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä.
Koirasusi itse on kristitty, ja toisinaan tämä piirre kuultaakin varsin selkeästi sen puheista. Se ei kuitenkaan tuputa uskontoaan muille, vaan antaa jokaisen pitää oman kantansa asian suhteen. Mieluusti se kuitenkin uskostaan kertoo, mikäli joku siltä jotain kysyy. Muihin uskontoihin uros suhtautuu avoimesti niin kauan, kuin uskontojen toiminta vastaa sen omia normeja. Tappamista tai väkivaltaisia tekoja ja uskoon pakottamista se ei hyväksy. Tämä saa sen tietenkin negatiiviselle kannalle myös Lahkon suhteen.
Lucifer on kestävä ja hyväkuntoinen kaveri, joka kulkee kevyesti pitkiäkin matkoja ripeää tahtia ylläpitäen. Se on melko hyvä saalistaja, jolla on voimaa tarpeen vaatiessa myös puolustaa itseään.
Pitkän aikaa yksi Luciferin suurimmista toiveista oli saada omia pentuja ja perhe. Se sai olla mukana kasvattamassa Jillianin pentuja Argenia, Odoraa ja Benetiä. Uros löysi itselleen myös puolison, Nephthys-nimisen paimenkoiranartun, jonka kanssa se viimein sai omaakin jälkikasvua. Kun pennut olivat kasvaneet isoiksi ja lähteneet maailmalle, Nep kuoli synnytyksen aiheuttamiin jälkitauteihin. Lucifer murtui naaraan kuoleman takia, ja koettaa nykyään vältellä tämän kaltaista sitoutumista toiseen. Se kuitenkin pitää pennuista edelleen, ja viettää mieluusti aikaa myös itselleen vieraiden muksujen seurassa.
MENNEET AJAT
Lucifer on Befalasin edesmenneen alfan, Hevioson, ainoa poika. Vanha uros ei kuitenkaan koskaan tiennyt poikaa omistavansakaan. Lucifer sai alkunsa Hevioson nuoruusvuosina, jolloin Hevioso vietti jonkin aikaa yhdessä Míle-nimisen naaraan kanssa. Narttu tuli kantavaksi ja synnytti yhden ainokaisen pennun, joka sai nimekseen Lucifer.
Míle kasvatti pentunsa kuten parhaiten taisi. Se opetti lapselleen kristillisiä oppeja ja periaatteita, ja nuori Lucifer imi tarinat itseensä mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Äidiltään se saikin kaikki kristillisyysajatukset päähänsä ja päätti alkaa elää niiden mukaisesti, jos vain suinkin mahdollista. Myös isästään se kuuli monia tarinoita, ja oli halukas tutustumaan isäänsä. Siihen ei kuitenkaan tarjoutunut mahdollisuutta, ja niin Lucifer jätti äitinsä ja aloitti oman, itsenäisen elämän.
Se vaelteli milloin missäkin. Reittikartalle kuului lähinnä kaupunkeja. Lucifer ei koskaan saanut mantereelta yhtään todellista ystävää, mutta tuttuja ja läheisempiä sillä oli paljonkin. Lähtiessään uros oli saanut mukaansa suuren ristikorun, jota se kantoi mukanaan aina, minne tahansa menikin. Kaupungissa seikkaillessaan se onnistui hankkimaan myös ristikorun korvaansa.
Kuten monet muutkin, harhautui Lucifer retkillään laivaan, josta se jossain vaiheessa jäi pois keskellä merta. Koirasusi kamppaili vedessä elämästään varsin onnistuneesti.
ANDRIAANAAN SAAPUMISEN JÄLKEEN
Kolmen vuoden ikäisenä Lucifer rantautui Andriaanaan. Alku saarella ei ollut mitenkään lupaava, sillä uupuneena rantaa kohti polskiessaan se joutui parin petokalan kohteeksi. Lucifer pyysi apua, ja lopulta saikin sitä. Kaksi vierasta urosta, Timide ja Merlin, auttoivat Luciferin ehjin nahoin rantaan. Uros sai kuulla perustiedot Andriaanasta ja lisäksi sen, että sen isä majaili samaisella saarella. Tiedosta riemastuneena Lucifer päätti jatkaa matkaansa saarella heti levättyään, se voisi viimein tavata isänsä.
Turhat toiveet Hevioson löytymisestä kuitenkin karistettiin pois varsin pian. Lucifer tapasi Nivyvan, Befalasin silloisen alfan ja Hevioson kasvattityttären, joka näytti urokselle haudan, jossa sen isä lepäsi. Lucifer liittyi Befalasiin ja ystävystyi Nivyvan kanssa niin, että alkoi pitää narttua sisarenaan.
Lucifer oli mantereella oppinut puhdistamaan ja sitomaan haavoja. Retkeillessään saarella se törmäsi pahasti loukkaantuneeseen urokseen Ederan kartanossa vieraillessaan. Haavoittunut uros paljastui myöhemmin Ederan alfaksi, Kheironiksi, ja Lucifer paikkasi tämän haavat. Pian sen jälkeen uros sai huostaansa haavoittuneen puolikuulaisnarttu Pineran, jonka se myöskin kursi kokoon miten parhaiten taisi.
Befalasin metsissä kulkiessaan Lucifer törmäsi samaan laumaan kuuluvaan susinaaraaseen, Jillianiin. Narttu makasi melko heikossa kunnossa kolmen aivan pienen pennun kanssa, ja Lucifer tietenkin lupautui auttamaan laumatoveriaan. Perheen isä ei lasten kasvatukseen osallistunut, joten Lucifer otti isän paikan Argenin, Benetin ja Odoran elämässä.
Parantajantaitonsa Lucifer on oppinut Yadaneth-nimiseltä naaraalta, jonka kanssa se kulki parantamassa Afuelin sodassa haavoittuneita. Uros saikin niiden viikkojen aikana runsaasti hyviä ystäviä Afuelista ja on mitä parhaimmissa väleissä lauman jäsenten kanssa. Sairastuvalla hoidettiin myös muutamia lahkolaisia – kuuluuhan uroksen periaatteisiin auttaa jokaista tasapuolisesti.
Saarella Lucifer löysi myös elämänsä rakkauden, Nephthys-nimisen narttukoiran. Kaksikko perusti perheen, johon syntyi neljä kaunista pentua. Vanhempien suureksi harmiksi kaksi pennuista oli vammaisia. Vammaisuus ei kuitenkaan estänyt Luciferia ja Nepiä rakastamasta pentujaan valtavasti, ja niin perhe vietti vuoden ajan onnellista elämää lasten kasvaessa ja opetellessa elämään omillaan.
Ylämäkeen mennessä joskus tulee kuitenkin eittämättä alamäki vastaan. Pentujen jälkeen Nephthys sairastui vakavasti. Vaikka Lucifer miten koetti pitää huolta rakkaastaan, naaras heikkeni päivä päivältä. Luciferin parantajantaidot eivät enää riittäneet, ja väistämättä Nep kuoli. Lucifer hautasi puolisonsa kauniiseen paikkaan valkeiden kukkien keskelle.
Pitkän aikaa Lucifer olikin masentunut ja alakuloinen. Se suri puolisoaan ja pelkäsi päivää, jona joutuisi kertomaan tapahtuneesta jälkikasvulleen. Ikään kuin Nepin kuolemassakin ei olisi ollut jo tarpeeksi; Lucifer tapasi Daseinin, Nivyvan pojan, joka kertoi äitinsä kuolemasta urokselle. Lucifer suri sisartaan kauan ja hartaasti, oli toisinaan katkera vihainen Jumalallekin, horjui uskossaan. Hiljalleen se kuitenkin keräsi kasaan sen, mitä sillä oli enää jäljellä ja alkoi päästä taas kiinni elämään.
Lucifer vanheni. Sen yleiskunto heikkeni rankasti elämän pahimpien vastoinkäymisten aikaan. Uros harmaantui ja laihtui, alkoi saada iäkkään koiraeläimen merkkejä. Sen paranemisprosessia kuitenkin auttoi runsaasti pieni Téofila Xiomara, hylätty lahkolaispentu, jonka Lucifer otti suojatikseen. Pennut kuitenkin kasvavat, ja niin teki myös Téofila. Pian koirasusi huomasi taas kerran olevansa yksin.
|
PELEJÄ -Saapuminen - Meren kylmä syli - Merlin, Timide -Kheironin parantelu - Verinen - Kheiron -Kuulee isänsä kuolleen - Tummaa porukkaa - Befalasilaisia -Jillianin pentujen kasvatus - Yön lapset - Jillian, Benet, Argen, Odora -Nivyvan paikkailu - Lasaretti - Nivyva -Seurustelu Nepin kanssa alkaa - Tähtiä - Nephthys -Afuelin parantelut - Voiton varjopuoli - Fealicy, Piklo, Yadaneth, -Omat pennut - Aika uuden elämän - Nephtys & pennut -Nepin kuolema - Aika jättää - Nephtys -Nivyvan kuolema - Silmänne vuotavat, sir - Dasein -Téofila - Epätiedon kalvavuus - Téofila Peleihin on merkattu vain ne pelit, joita pidän tärkeimpinä. SUKU Isä: Emo: Míle (?) Sisarukset: - Kumppani: Pennut: Mikael, TUTTAVUUDET Ystävät: Pitää: Ei pidä: - Vihaa: - Seksuaalinen kanssakäyminen: Tuttavuuksiin on merkattu vain tärkeimmät suhteet eikä puolisoa, jälkikasvua tai sisaruksia. |
GALLERIA
VIERASTAIDE
PALKINTOJA
Lucifer saapui saarelle 7.9.2006.
Lucifer seikkailee myös Andriaana Elitessä
Pelipaikka: Andriaana
Pelittäjä: Lara, metallisoturi@ hot mail.com