Shetlanninlammaskoiran halusin nimenomaan monipuolisia harrastusmahdollisuuksia silmälläpitäen. Pieni sheltti kun on sopeutuvainen rotu, jonka kanssa melkein mikä tahansa on mahdollista. Myös Mintun kanssa olen pyrkinyt siihen, että kokeillaan mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja selvitetään yhdessä, mistä koira tykkää. Kuten monet muutkin sheltit, on Minttu täydellisen innoissaan agilitystä, mutta viihtyy kyllä tokokentilläkin. Melkein mikä vain tekeminen on superkivaa, ja pidemmät tauot treenailusta näkyvät koiran käytöksessä jo lenkeilläkin. Minttu selvästi kaipaa aivotoimintaa ja harrastuksia.
Kaikkien koirien tavoin Minttu harrastaa tietenkin paljon lenkkeilyä, vapaana metsässä juoksentelemista ja kaikkea muuta jokaisen koiran puuhiin liittyvää. Kesäisin pidän Minttua mukana pyöräretkillä ja käytän sitä rannassa uimassa. Suurimman osan ajasta sheltti lenkkeilee vapaana, jos lähistöllä vain ei ole kovin suurta liikennettä.
Myös koirapuistoilemassa käymme säännöllisesti, ja koirakavereiden kanssa leikkiminen onkin tietysti parasta mahdollista liikuntaa.
TOKO
Tokoilu aloitettiin Mintun kanssa hyvin pian se kotiuduttua. Ensin nimi, kontakti, luoksetulo ja muut peruskäskyt kuten nyt pennuille kuuluukin. Ilmoitin Mintun Musti & Mirrin pentukurssille, jossa käytiin läpi erilaisia peruskäskyjä ja opastettiin tokoharrastuksen alkuun.
Kurssin jälkeen tuli pitkä tauko, jonka aikana treenasin vain yksinäni, sillä sopivaa harrastusporukkaa ei tuntunut löytyvän sitten millään.
Minulle vinkattiin
Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksestä, ja liityin siihen, vaikkei Minttu noutaja olekaan. Sille tielle myös jäimme – ensin treenasimme reilun vuoden kisaamaan tähtäävien ryhmässä, mutta koska kisaaminenkin tuli aloitettua, siirryimme lopulta kisaavien ryhmään. Nykyään käymme treeneissä kerran viikossa.
Ensimmäiset viralliset kisat käytiin kokeilemassa kesällä 2009. Sieltä Minttu nappasi alkajasiksi ALO2-tuloksen. Sen jälkeen ollaan käyty ahkerasti mölleissä treenaamassa, ja tietenkin mahdollisuuksien tullen myös virallisissa kokeissa. Ensimmäinen ALO1-tulos saatiin kesällä 2010, ja silloinkin ohjaaja möhli niin, että antoi koiralle väärän käskyn hypyllä ja liike meni nollille. Tavoitteena olisi saada TK1, jonka jälkeen voikin alkaa miettiä avoimeen siirtymistä. Ylempien luokkien liikkeet ovat kuitenkin jatkuvasti treenissä – kävisiväthän ne treenit melkoisen tylsiksi pelkkiä alokkaan liikkeitä hinkkaillen.
Toko on ehdottomasti Mintun mieleen, vaikkei se agilityä voitakaan. Nykyään sheltti kuumuu jo päästessään kentälle ja keskittyessään on mitä skarpein kaveri. Harmi kyllä innostus muuttuu helposti myös täysin ylitsepursuavaksi, jolloin liikkeiden tarkkuus ja ennen kaikkea hiljainen suorittaminen katoavat täysin. Pääasia kuitenkin, että kentällä on hauskaa!
AGILITY
Agility aloitettiin Mintun kanssa syksyllä 2009, kun pääsimme
Pohjois-Karjalan Seurakoirien alkeiskurssille. Ennen kurssia olimme käyneet pari kertaa ottamassa tuntumaa lajiin milloin missäkin, treenaten lähinnä yksittäisiä esteitä ja kontakteja. Agility on ehdottomasti Mintun suosikkiharrastus, ja se innostuu saman tien kun edes näkee esteitä kentällä.
Minttu on todella nopea oppimaan agijuttuja, ja sitä on helppo ohjata kenen tahansa. Täydellinen otus ensimmäiseksi agilitykoiraksi siis! Ohjautuu myös vieraampien ihmisten kanssa mainiosti, kunhan ohjaaja vain osaa varautua koiran liikkeisiin etukäteen. Neiti on kovin innoissaan kentällä liitelystä, ja sen kyllä kuulee, kun sheltti suorittaa rataa. Vauhtia ja ääntä riittää yhden sheltin tarpeiksi vallan mainiosti – joskus tuntuu että liikaakin. Etenkin pidemmän tauon jälkeen pari ensimmäistä rataa menee täydellisesti häsläämiseksi, kun Mintun vain on pakko purkaa energiaansa eikä se kykene keskittymään itse tehtävään. Hieman rauhoituttuaan se suorittaa tarkasti ja innokkaasti, yleensä jo toisella radalla.
Ensimmäiset kisat Mintulla kisattiin jo tammikuussa 2010, Kajaanissa. Itse en koiraani ohjannut, sillä ohjaajana minä olen yhä edelleenkin täydellisen kokematon koirani rinnalla. Virheitä tuli roppakaupalla eikä rata ollut mikään mestarisuoritus, mutta Minttu sai tuloksen heti ensimmäisistä kisoistaan!
Tarkoituksena olisi kisata niin pitkälle kuin koiran ja ohjaajan rahkeet vain riittävät, ja toivottavasti meillä onkin monta hienoa harrastusvuotta edessä.
NÄYTTELYT & MATCH SHOWT
Kun haeskelin shelttiä itselleni, halusin sen ehdottomasti olevan ainakin pentuna sen oloinen, että sen kanssa voisi harrastaa myös koiranäyttelyitä. Tietysti sheltti on näyttelykaveria hankkiessa melko riskaabeli rotu, sillä niiden korvien asettumisesta tai kasvun pysähtymisestä ei voi koskaan tietää. Minulla on kuitenkin käynyt melkoinen tuuri, sillä Mintusta kasvoi kaikkea sitä mitä olen aina halunnutkin shelttini olevan!
Näyttelyt ovat minulle hauska harrastus, joka antaa syyn reissata ja tavata niin uusia ihmisiä kuin vanhoja tuttavuuksiakin. Tietysti on aina plussaa, jos koira sattuu joskus pärjäämäänkin, mutta ei se ole pääasia. Saman olen huomannut mätsäreissä – sinne on kivaa mennä juttelemaan vanhojen tuttujen kanssa ja tapaamaan koiraihmisiä, ei ole niinkään väliksi tuleeko kotiin kannettua palkintopystejä vai ei.
Heti kun Mintulla oli ikää, ilmoitin sen mätsäreihin. Silloin minulla ei ollut mitään hajua siitä, miten paikalla kuului toimia, mutta hyvin nopeasti siihen tottui. Ensimmäisistä mätsäreistä asti olemme olleet Joensuun mätsäreissä aina mahdollisuuksien mukaan. Mintulla onkin useita mätsärisijoituksia, ja vuonna 2010 se nähtiin useampaan kertaan jopa BIS-kehässä, parhaimpina sijoituksina muutamat BIS2-tulokset.
Virallisissa kehissä ollaan pyöritty sen mukaan, missä näyttelyitä pidetään ja mihin on mahdollista mennä. Nykyisellään mahdollisuudet matkailuun ovat laajentuneet huimasti, kun myös kaveriporukkaan on alkanut eksyä näyttelyihmisiä, joiden kanssa reissata ja jakaa kulut. Näyttelyissä on hauskaa nähdä kauniita koiria ja kuulla tuomarin näkemys omasta koirasta, mutta yhtä lailla hauskoja ovat myös ne automatkat hyvien ystävien seurassa!
Minttu kävi kerran pentuluokassa, sieltä tuloksena VSP sekä kunniapalkinto. ROP-kehässä vastuksena oli Pikikuono Brad Pitt, joten huonolle ei hävitty. Virallisista näyttelyistä Minttu keräsi kehittymättömänä vuotiaana lähinnä EH:ta, mutta kaksivuotiaaksi vartuttuaan alkoivat vaaleanpunainen nauha ja luokkasijoituksetkin tulla tutuiksi. Yksi huippuhetkistä koettiin ehdottomasti Juvan erkkarissa keväällä 2010 – 30 avoimeen ilmoitetun nartun joukosta Minttu sijoittui neljänneksi!
Minttu ei erityisemmin stressaa näytelmistä ja esiintyy kehässä yleensä kauniisti. Matkustaminenkaan ei ole koskaan ollut ongelma, joten neidin kanssa on ilo käydä näyttelyissä. Minttu esiintyy kauniisti myös vierailla handlereilla, ja sitä on lainattu Junior Handleriin useita kertoja. Parhaimmillaan neiti on täysin ventovieraan handlerin kanssa sijoittunut piirimestaruuskisassa toiseksi.
TEMPUT & TULEVAISUUS
Minttu on nopea oppimaan, ja aktivoinkin sitä usein erilaisilla turhilla tempuilla. Tällä hetkellä se osaa lukuisia erilaisia käytännöllisiä ja vähemmän käytännöllisiä temppuja, joita en koskaan jaksa treenata niin paljon, että se muistaisi kaikki automaattisesti ilman muistutuksia. Lisäksi ovat tietenkin näyttelyissä, tokossa ja agilityssä käytetyt käskyt erikseen.
Kierrän mielelläni myös erilaisilla kursseilla ja teemakoulutuksissa. Olen kiinnostunut oppimaan koirista mahdollisimman paljon – erityisesti juuri shelteistä, totta kai. Minttu saakin kunnian olla koekaniininani ja seuraneitinäni niin trimmauskursseilla kuin treeniviikonloppuinakin.
Koska shelttini on soveltuvainen lajiin kuin lajiin, sen kanssa on kokeiltu kaikenlaista muuta. Käyty on niin verijälellä kuin rallytokokurssillakin, molemmissa Minttu on ollut ihan menestyksekäs. Toiveissa olisi päästä jälkikurssille ja löytää kenties jokin muukin kiva laji joskus tulevaisuudessa.
Ulkoasun kuvat © Laura Pitkänen 2011
Sivun kuvat © Laura Pitkänen 2010, toko- ja agilitykuva © Netta Timonen
Ulkoasu © Laura Pitkänen 2011
Tekstit © Laura Pitkänen 2011
